sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

PIETARIN SAALIS JA ISOJA NUKKEJA SAVANNILLA WAU!

No liiotellahan vähä, että kuulostaa komiammalta. Taas hiukka on toinnuttu töitten väsymyksestä. Viikko sitte Poris oli esitys kalansaaliista. Siinä oli nyt uutuutena huonoihin kalastajihin kyllääntyny herra naamarikissa joka sano ensihätähän MIAUUU! Muksut vastas sille kaikuna. Kuulemma Jukka Salminen oli opettanu kaikupolitiikan, ja ne toteutti sen munki kohorallani. Siis Lähetysjuhulat lastenteltas oli kysees. Etukätehen jännitti muun moassa se, että paikkana valoisa teltta. Vaan kyllä 500 watin halokeenilla vaan varjot näky.
 Ja passaa täs kiriotella vanahasta kotopuolesta. On pyhäpäivä ja mulla onnen syynä nyt se, että Raija sai teollisuusompelukonehen toimihin niin ettei tuu langankatkasuja. Yötäppäälle tää ehtoolla mua avusti, kun ensin oli ajeltu Lauhas.

Vika oli konehen ja toolin välis. Kas neula oli väärinpäin. Se mua sisuunnuttaa, että ihimisen pitäs opetella kaikemmailman konehia. Kun se on kamalaa. Ja sei koskaa luonnaa iliman pinnan katkeemista satahan kertahan. Minen oo kones, oon vain ihiminen. Armahtakaa konevammasia täs mailmas! Armoo on se, että joku auttaa. Ja kun on 3 ompeluskonesta käytös eikä mikää yhtäteheren, minen kertakaikkiansa muista niitten metkuja enkä opi uusia neulan tälläämisiä. Se konesvammasuus johtuu kylläki osin siittä, että kunei niitä käytä alavarihinsa niin ei muista mitä kerkis häthätää oppia. Ja siittä seuraa kaikki turkasen kauheus ja itku ja hammasten kiristys.


Ollu tekeillä laukkuveska, joka on hehtaarikokoo, että jos niitä tuhannen kolehiansa sais siihen mahtuhun. Se on nyt siinä jamas, että on jo krivat ja kaikki ja sitä voi kantaa. Sitei usko kukaa kuinka suuri ilo se on, että joku retajava asia saarahan reirahan. Että on jo krivat ja kaikki, voi poiat! Ruma se on niinkun mikä, mutta siinon KRIVAT ja son VIIMMESTELYÄ VAILLE VALAMIS. Ei suurempaa iloo voi ollakkaa taas tällä haavaa.
Tää olles käytihin myöskin Alpon Savannilla. Seki ollu mieles jo Herran aijat. Leheristä on niin lujettu Ranskan ja Veitsin reisuista ja nähty kuvia, että kunei oo muuta kun 30 km matkaakaa, niin on se ny synti  ja häpiä, ettei Nummijärvelle asti oo keriitty ennemmin. Vanahoosta pellitynnyriistä tehty maatiaaslehemä, se oli mun suosikkini tietysti, ja muukki elukat oikeen niinkun liikkeelle lähärös. Siittä tuli sitte ireaa, että nämähän on niinkun nukkeja. Että vois liikutella jollei olsi liian painavaa, ja sitte ne vasta elohon puhkeiski. Ja viä se irea, että kyllä jätemateriaalista saa elävää , koskettavaa. Nukentekooki ajatellen.

3 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Pietarin rukous Kalansaalis -näytelmässä oli vaikuttava. Tunsin kuinka katsomossa aika pysähtyi ja oli henkeä salpaava tunnelma, että saako Pietari vastauksen pyyntöönsä.
Ja sitten tuo jättikassi. Näen sen ehkä joskus luonnossa?

Merja kirjoitti...

Jaahas,
kommetoin tuonne iankaikkisen vanhoihin postauksiin. Saat ettiskellä mistä löytyy.

Mukava lueskella näitä sun juttujas. :)
Ja nuket on hienoja!

Anna kirjoitti...

Kiitos Eija ja Merja. Itte en aina huomaa näyttämöllä olles yleisön reaktioo, niin nyt sen kuulin, että tunnelmakohtaus oli. Se on tavote esittäjällä, että koskettaa! Huomaan että on se niin että intiimi pitäs olla se tila parhaimmillansa, siinä on kontakti yleisöön. Telttakokemus silti hyvä omana lajinansa.