No nyt on sitte kierretty Satakunnas Renessanssiruhtinasta esittämäs. Oli meitä neljä henkee matkas ja niin minä pääsin aika vähällä tavaran raahauksesta. Minä eli kuningatar Katariina ym. hoitelimme ittemme ja nuket ja kitaristi soitti. Satakunnan Museolta oli projektityöntekijä ja sivaripalavelusmies, joka hoiti valoasiat, pisti lamput pystyhyn ja kaikki aasta ööhön.
Mulle se on eherottomasti liikaa sen "taiteellisen työn" lisäksi. Oon vain kiukkunen ja hermostunu enkä jaksa ajatella että mikä töpseli pitäs tuikata mihkäki.
Oli niilä mun kansani kestämistä monta kertaa siinä, kun minä sekoilin. Mutta hyvin saivat mua peesattua. En nääs aina meinaa ihan joka asiaa muistaa. Sitte haaveilen keksiväni esityksiä, jois ei oo tavaraa palio ja että siinä vaan rauhas toimin. Höpönpöpön. Näkis vaan. Rompetta on, ja sen kans aina jotaki sekaan, vaikka värkit kuinka olis tällättynä niin että pitäis osua oikeisihin vermeisihin oikialla hetkellä.
Oli monta eri koulua ja yksi museo, ja taas huomasimme, että on koulut tosi erimoisia tyyliltänsä, ja puhumatakkaa sitte akustiikaltansa ja tiloiltansa. Monipuoliset oli kokemukset. Uhkailin jo perustaa puolueen, joka ajaa sitä asiaa, että kyläkouluja ei saa lakkauttaa. Kun niis on ilimapiiri KESKIMÄÄRIN eri kun isois yksiköis. Ja säästöjä - mitä ihimeen säästöö siittä keskittämisestä syntyy kun sitte tarvitahan erityisryhymiä ynnä muita oppilashuollon palaveluja, ja hyväs lykys elinikäsiä palaveluja? Puhumatakkaa kärsimyksistä.
1 kommentti:
Taiteellinen työ vaatii aina veronsa. :D
Muuten. Saat heti tästä yhden jäsenen puolueesees. Paitsi, että meillä on jo tavarat housuis. Mutta samaa mieltä noista säästöistä. Ja kaikki kärsii.
Oli kiva kun nähtiin. Rupeen seuraileen blogias. Koittakaa immeiset kommentoida.
Lähetä kommentti