AHTI SUO ANTEJAAN

Kyllä nyt on Annan plokitouhut ollu vallan katkolla. Nukketeatteritapahtumia on tänä syksynä ollu vasta menny viikonloppuna. Porin nukkefestarijutuis olin avustamas 2 päivänä. Pyhänä esitys Matin meriseikkailu Kulttuurikulumas oli uutta oppia taas pullollansa, kun kyselin vaivaksi asti kaikkia juttuja.

Kyllä näin on jämpti, että kun nämä hommat on yksinäisiä, niin kyllä pitäs olla kolleekoja joittenka kans vois vaihtaa kokemuksia! Se on aiva pakollista, muuten nuutuu. Siinä ruokatauolla käytihin läpitte esimerkiksi kokemuksia vanahaankotikeikoista. Niis on tullu ittekullekki näemmä pieniä yllätyksiä. On tullu saatapeetä ja muuta. "Eikö se ny ymmärrä jo lopettaa", on yks kommentti, joka mullekki on tullu. Vanahat ja huonot ei ihan aina jaksa Kultasen Käytöksen Kirian mukahan toimia, kyllähän sen käsittää toki, mutta nuos esitystilanteis siinä voi hiukan olla imehtelemistä, että kuinkas tämä ny näin meni....

VIÄ PARI KUVAA HISTORIAA

Lisään pari kuvaa nyt kumminki, kerta kiellon päälle. Siinon ensin Kustaa Vaasa ja MIkael Agricola. Ne vissihin neuvottelee että uskonpuhuristus ja luterilaisuus tulee Ruotti-Suomehen, taikka mikä nimitys silloon mahtaa olla ollu virois. Se oli 1500 -lukua. Sitte 1600 -luvulla oli  puhurasoppisuuren aika, ja tiukka oliki, niin että tuo Getzelius vanhempi pisti lukutairon ja kristinopin kuulustelut kovalla kurilla käyntihin.

Näytelmä Renessanssiruhtinas, se nukkenäytelmä josta on sivutekstien kuva, kertoo siittä aijasta kun Vaasan poijat Erik ja Juhana sohisti keskensä, 1500 -luvun loppupuoliskolla.

Nyt täs ei oo palio nukkehommis oltu, kesäteräs on kaikki. On maalailtu vesiväriillä kuvia ja siihen on tullu tauti. Se on kauhian jännittävää, kun yhtää ei tiä millä lailla ne värit ja vesivirrat virtailee paperilla. Aina voi tietysti LUULLA että oppii tietähän.

Mieleen on tullu semmostaki, että jospa semmosistaki kuvista olis käyttöö nukke-esityksis. Ireoita saa antaa. Kuvataulujahan jo esiintyy tuos em. näytelmäs. Vesivärillä maalatuista tyypiistä tietysti saa pahvinukkeja, joita kyllä kans on puheena olevas näytelmäs.

KUVATEKSTIÄ

Kun nyt oot "LUOVIA" kuvakulumia äskösistä tutkinu niska vääräs, niin selevitettäköhön täs viä, että alempi iso kuvatus on Rudolf Koivun kuvitusta satuhun Kettu ja kalastaja. Niistäki on tehty kuvatauluja, ja on käytetyn näköstäki, etten sanosi suorastansa räysääntynyttä.

Nukkeja, kuten mustapintaset hienot naiset, ostin sen takia, että oon aatellu tarttevani nukkeja, joilla muksut vois esittää. Että menisin kalustojeni kans johonki, josa muut kun minä itte vois tekaasta näytelmänpoikasen, tai jotain vastaavaa kalustelua. Tulevaisuus näyttänee, kuinka asia vois toteutua.

Seuraavaksi tähän ilimaantuu taas sitä stooria joka jäi kesken ennen näitä kesäjuttuja. Niistä nukeista, joillekka tuli vierahia.

KUVATAULUJA JA AFRIKATTARIA VAIKKA SITTE VÄÄRINPÄIN JOS OIKEINPÄIN EI OSAA!

NÄYTTELYSTÄ JA REISSUSTA TERVEISIÄ

Näyttelystä ja reissulta ostetuista nukeista on nyt kuvia vaan kun en saa niitä tähän liitetyksi nyt juuri. Palaan asiaan kuvien keralla myöhemmin!

Koulutaulujen näyttelyn kävijöitä oli 10 päivän aikana aikalailla toistasataa. Se hyvä ja sopiva määrä, koska ei jatkuvaa virtaa olisi kukaa jaksanu, kun aukiolooki oli 7 tuntia per päivä. Syntyhän siinä kaikemmoista juttua, ja nostalkiaa, sitä tietysti. Suurin osa kävijöistä oli ohikulukevaisia taikka paikallisia lomalaisia.

Sitte pienellä reissulla kun kävääsin, niin mihkäs sitä muolle kun kirpparille! Ja sieltä nukkeja. Niitä ei oo tullu osteltua, mutta nyt piti, kun joinki "vahingos" sinne eksyin, syystä että liniapiili eli kaupunkibussi simahti kesken matkan. Sanoisin, että johoratuksen makua... Afrikattaret ja muut sitte seuraavalla kertaa näkösälle tähän tulevat!

VANHAT KOULUJEN OPETUSTAULUT/ OLD SCHOOL PICTURES

Please, come and see them! They are  to be seen 8.7.2011 - 17.7.2011 in Iskontie 2, Kankaanpää. Historical, biblical, botanical, geographical and ... tuberculotical ... old pictures from old time schools. I've used in my play Duke of Renaissance some pictures like this. Now that I have plenty of them, I would like to let the people come and see, too.

Kuvat on kerätty (suurin osa Raijan laahaamia toiselta puolen Suomee kiriaston poistomyynnistä) muutamien vuosien aikana, ja kun ei ne oo kaikki Euroopan parahas kunnos, niin piti kai mun ruveta leikkihin konservaattoria. Leikkikonservaattori oon, juu, mutta kun ei katto ihan likiltä, niin ne näyttää paremmilta. Meleki niinkun extra priimalta. Ei nurkat repsota eikä vesivalumia oo ikänä ollukkaa. Paitsi että on.

Täs menee kyllä ikä ja terveys - meinaan selekäki jo pretkahti taas kerran. Lieneekö ainaki osaksi tämän touhun syytä, kun on siinä tyyrättävä kättänsä ja oltava isojen pahvien hantteeraamises sen tuhannes kierus. Saatikka että keskityttävä on hampahat irvis pensseliensä ja maaliensa kans. Ei uskosi että tairemaalaus ottaa niin lujaa fysiikan päälle. Yks maalari käyttiki semmosta tukiköppiä kären ja oman rintarangan välillä. Se pitäis olla!

Se viä, että makuasia on että onko sopivaa ja järiellistä työtä ollenkaa koittaa retuseerata painokuvaa akryylivärillä ja rakentaa uusia nurkkia. Mitä mielipuolta ootte, että onko mieltä? Ittellä tuppaa mielipiret vaihtua lairasta laitahan, voimmien mukahan.

PIETARIN SAALIS JA ISOJA NUKKEJA SAVANNILLA WAU!

No liiotellahan vähä, että kuulostaa komiammalta. Taas hiukka on toinnuttu töitten väsymyksestä. Viikko sitte Poris oli esitys kalansaaliista. Siinä oli nyt uutuutena huonoihin kalastajihin kyllääntyny herra naamarikissa joka sano ensihätähän MIAUUU! Muksut vastas sille kaikuna. Kuulemma Jukka Salminen oli opettanu kaikupolitiikan, ja ne toteutti sen munki kohorallani. Siis Lähetysjuhulat lastenteltas oli kysees. Etukätehen jännitti muun moassa se, että paikkana valoisa teltta. Vaan kyllä 500 watin halokeenilla vaan varjot näky.

 Ja passaa täs kiriotella vanahasta kotopuolesta. On pyhäpäivä ja mulla onnen syynä nyt se, että Raija sai teollisuusompelukonehen toimihin niin ettei tuu langankatkasuja. Yötäppäälle tää ehtoolla mua avusti, kun ensin oli ajeltu Lauhas.

Vika oli konehen ja toolin välis. Kas neula oli väärinpäin. Se mua sisuunnuttaa, että ihimisen pitäs opetella kaikemmailman konehia. Kun se on kamalaa. Ja sei koskaa luonnaa iliman pinnan katkeemista satahan kertahan. Minen oo kones, oon vain ihiminen. Armahtakaa konevammasia täs mailmas! Armoo on se, että joku auttaa. Ja kun on 3 ompeluskonesta käytös eikä mikää yhtäteheren, minen kertakaikkiansa muista niitten metkuja enkä opi uusia neulan tälläämisiä. Se konesvammasuus johtuu kylläki osin siittä, että kunei niitä käytä alavarihinsa niin ei muista mitä kerkis häthätää oppia. Ja siittä seuraa kaikki turkasen kauheus ja itku ja hammasten kiristys.

Ollu tekeillä laukkuveska, joka on hehtaarikokoo, että jos niitä tuhannen kolehiansa sais siihen mahtuhun. Se on nyt siinä jamas, että on jo krivat ja kaikki ja sitä voi kantaa. Sitei usko kukaa kuinka suuri ilo se on, että joku retajava asia saarahan reirahan. Että on jo krivat ja kaikki, voi poiat! Ruma se on niinkun mikä, mutta siinon KRIVAT ja son VIIMMESTELYÄ VAILLE VALAMIS. Ei suurempaa iloo voi ollakkaa taas tällä haavaa.

Tää olles käytihin myöskin Alpon Savannilla. Seki ollu mieles jo Herran aijat. Leheristä on niin lujettu Ranskan ja Veitsin reisuista ja nähty kuvia, että kunei oo muuta kun 30 km matkaakaa, niin on se ny synti  ja häpiä, ettei Nummijärvelle asti oo keriitty ennemmin. Vanahoosta pellitynnyriistä tehty maatiaaslehemä, se oli mun suosikkini tietysti, ja muukki elukat oikeen niinkun liikkeelle lähärös. Siittä tuli sitte ireaa, että nämähän on niinkun nukkeja. Että vois liikutella jollei olsi liian painavaa, ja sitte ne vasta elohon puhkeiski. Ja viä se irea, että kyllä jätemateriaalista saa elävää , koskettavaa. Nukentekooki ajatellen.